Dyslexic

Minä olen lukihäiröinen. Sain tietää lukihäiriöstäni yhdeksännellä luokalla, kun keskustelin äidinkielen opettajani kanssa äidinkielen loppuarvosanasta. Hän möläytti, etten voi saada arvosanaa 9, koska olen todennäköisesti lukihäiriöinen. Heti möläytyksen jälkeen hän myönsi, ettei hänen olisi pitänyt ilmaistaa asiaa tällä tavalla. Vahinko ehti kuitenkin tapahtua ja hänen sanansa vaivasivat minua viikkoja. Tunsin itseni arvottomaksi ja vialliseksi. Minulla oli jo yläasteella unelmana tulla kirjailijaksi, joten ajattelin ensimmäisenä että urani kirjailijana olisi täysin mahdoton lukihäiriön kanssa. Menin koulupäivän jälkeen kotiin itkemään tunneiksi peiton alle. Ala-asteelta lähtien minulla oli ollut ongelmia äidinkielessä ja englannin kielen opiskelussa, mutta en ikinä tullut ajatelleeksi että minulla voisi olla lukihäiriö. Vasta äidinkilen opettajan sanojen jälkeen ymmärsin, että vaikeuteni ovat todennäköisesti johtuneet lukihäiriöstä.

Jos et tiedä mitä lukihäiriö tarkoittaa niin lyhyesti lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta. Lukihäiriö ilmenee jokaisella henkilöllä eri tavalla. Esimerkiksi lukihäiriö voi ilmeentyä lukemisen vaikeutena, lausumisen vaikeutena, kirjoittamisen vaikeutena, lukemisen ymmärtämisenä ja niin edelleen.

Osallistuin lukiossa lukihäiriö testeihin, joissa varmistui lukihäiriöni. Kävin vielä niiden testien jälkeen yksityisellä lääkärillä, jotta sain virallisen lausunnon tilastani. Lausuntoon kirjattiin keskivaikea lukihäiriö. Oma lukihäiriöni on suurella todennäköisyydellä periytynyt äidiltäni. Äidilläni on myös keskivaikea lukihäiriö.

---

I'm dyslexic. I find about my dyslexia, when I was having discussion about my Finnish language (native language) final grade with my teacher. She said I couldn't get 9, because I was dyslexic. After that she realized she shouldn't have said that, but she did it and it haunted me for weeks. When I was in junior high school my biggest dream was to be writer (I still want to be), so dyslexia news just broke me. I went home and cried for hours. I felt I was defective and I could never achieve my writer dreams. Since elementary school I have had problems with Finnish and english, but I never really thought about it. After her words I realized dyslexia would explain why I had more problems learning than other kids. 

If you don't know what dyslexia means, it is also known as reading disorder. Different people are affected to varying problems. For example problems may include difficulties in reading, reading quickly, spelling words, pronouncing words, writing, understanding what one reads and so on. 


In high school I took a part on dyslexia test and got confirmation about my dyslexia. After that I went to private doctor, who made me statement about my condition. He looked my eyes with a device and marked my papers that I have "medium" dyslexia. My dyslexia is most likely caused by my getetic. My mom has "medium" dyslexia too.



Jokainen lukihäiriöinen on erilainen. Vaikeudet voivat ilmetä kirjoittamisessa, lausumisessa tai lukemisessa. Oma lukihäiriöni ilmenee kaikissa osa-alueissa. Luen paljon vapaa-ajallani. Luen yleensä, joka ilta vähän jotain vapaa-ajan kirjaa, jotta saan ajatukset muualle ennen nukkumaan menoa. Luen hyvin nopeasti ja lukunopeuteni on keskivertoa nopeampi. Toisaalta, kun kirjat vaihdetaan tieteelliseen tai akateemiseen tekstiin niin vauhtini hidastuu huomattavasti. Joudun usein toistamaan lauseita useita kertoja, jotta varmasti ymmärrän lukemani asian. Vaikka luen paljon niin lukihäiriöni on kuitenkin enemmän läsnä kirjoittaessani. En vaan huomaa virheitäni. Yhdyssanat ovat arkkiviholliseni. En huomaa niitä, en vaikka miten lauleskelisin lapsenmielisiä opetus loruja ääneen niin ei. Perselleen menee, joka kerta. Usein myös pilkut ovat väärässä paikassa tai sitten pilkkuja ei ole ollenkaan. Pisteen sentään osaan rätkäistä loppuun. Sanat vaihtelevat paikkoja ja lauseenjärjestykset voivat olla myös vinksallaan. Joten "struggle is real".

Lukihäiriöni ilmenee myös vieraitten kielten opiskelussa. Varsinkin ääntäminen on hankalaa. Rehellisesti en osaa lausua "language" sanaa. Kieli menee hirveään solmuun ja suusta pöhisee ulos kaameaa kalinaa. Vieraassa kielessä on myös usein omasta mielestäni hankalia sanoja, jolloin kirjaimet helposti vaihtavat itselläni paikkaa ja sanoja on vaikeampi muistaa. Esimerkiksi kirjoitan usein through väärin -> htrouhg tai foreign -> foreigh. Usein vieraskieliset sanat myös muistuttavat toisiaan hyvin paljon, jolloin hyvin todennäköisesti voin sekoittaa ne joskus keskenään. Esimerkiksi invinsible ja invisible. Yksi kirjain muuttaa koko sanan ihan toisenlaiseksi. Varsinkin Japanissa kanjien harjoittelu on aiheuttanut suurta päänvaivaa. Suurin osa kanjeista muistuttaa hyvin paljon toisiaan ja kanjeilla on yleensä vielä lukuisia erilaisia lukutapoja. Olen kehittänyt omia kielen taitojani mm. englannin ja japanin suhteen katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja ilman tekstityksiä tai tekstitysten kanssa, mutta keskittynyt siihen miten näyttelijät lausuvat vuorosanansa. Olen myös lukenut englannin kielisiä kirjoja paljon ja nykyisin taitoni tämän suhteen on kehittynyt niin hyvin että luen englannin kielisiä vapaa-ajan kirjoja yhtä nopeasti kuin suomenkielisiä kirjoja. Englannin ja Japanin kielen suhteen suuri voitto, mutta ei puhuta Ruotsin kielen taidoistani...

---

Every dyslexic is different. Difficulties can appear in reading, spelling or/and writing. My dyslexia appear in spelling, little bit on reading and writing. I read a lot during my free time. My reading speed is actually faster than average. My speed of course runs off when I have to read scientific or academic texts. When I'm reading academic text, I really need to focus and reread multiple times so I understand everything and don't miss anything, but my dyslexia is more present while writing. I just don't see my mistakes. I write compounds wrong and no short learning rhyme will help me with that. I'm having big struggle every time I write. I might accidentally switch words places or place comma in wrong places or not place it at all. So struggle is real here. 

My dyslexia appears also in learning foreign language. Pronouncing is hard! Honestly I can't pronounce "language" and I'm often struggling pronouncing long words. I often also make a little mistakes with writing. For example I might write through -> htrouhgForeign -> foreigh. Often words can also be really similar to each other. For example I can easily mix invisible and invinsible. Especially in japanese kanji's are really hard to learn. Most of the kanji's look very similar to each other and every kanji usually have several different meanings and ways to read it.

I have improved my english skills by watching movies and tv series without subtitles and read books in english. This have helped a lot my english skills, which is also a big reason why I keep writing my blog post also in english. I try to improve my english skills everyday. I have also improved my japanese skills by watching anime and japanese tv shows from netflix (terrace house and good morning call for example). Sweden though.... Let's not talk about my swedish skills.


Olen hieman turhautunut lukihäiriöstäni. Joudun työskentelemään kovemmin ja pitempään tehtävien kanssa kuin muut. Lukiossa tunsin itseni vielä arvottomaksi ja vialliseksi. Pilaantuneeksi sieluksi, jolla ei ollut oikeutta kirjoittaa minnekkään yhtään mitään, koska en osannut kirjoittaa "täydellistä" kieltä. Nyt olen onneksi hyväksynyt itseni ja lukihäiriöni. Olen lukihäiriöinen, mutta en kärsi siitä. Elän lukihäiriöni kanssa ja teen sen kanssa töitä joka päivä. En ole ikinä niin sanotusti "normaali", mutta se ei pysäytä minua.

Olen saanut vuosien saatossa ilkeitä kommentteja kirjoituksistani ja olen saanut todistaa sosiaalisessa mediassa hyvinkin negatiivisia kommentteja asian suhteen. Olen saanut esimerkiksi kommentin, jossa pilkattiin että hänen siskonsa osasi kirjoittaa paremmin kuin minä. Olen lukenut kommentteja miten ihmisten, jotka eivät osaa kirjoittaa virheettömästi ovat tyhmiä tai heidän ei tulisi saada elää. Ensimmäiseksi haluan sanoa, että hei, sinun pitää olla ylpeä siitä että sinun siskosi ei kirjoita niin kuin minä. Todennäköisesti siskollasi ei ole lukihäiriötä ja hänellä on helpompi tulevaisuus edessä. Toiseksi olette ajattelemattomia ja typeriä, jos edes vitsillänne kommentoitte, että lukihäiriöinen on tyhmä tai hänen ei tulisi saada elää tällä planeetalla. En usko, että kukaan haluaisi olla lukihäiriöinen. Sille ei voi mitään ja jos sen voisi niin sanotusti "parantaa" niin varmaan aika moni olisi jo käynyt hoidoissa. Lukihäiriöisten täytyy kuitenkin elää lukihäiriön kanssa loppuelämä. Pieniä harjoitteita voi tehdä, mutta todellisuudessa lukihäiriölle ei voi oikeastaan hirveästi tehdä mitään. Joten anonyymit ja ei anonyymit haukkumiset eivät auta tilannetta millään tavalla.

Pääpointtina blogikirjoituksellani oli se, että lukihäiriö on normaali ja yleinen asia yhteiskunnassamme. Lukihäiriö ei tee kenestäkään tyhmää tai arvotonta ja se ei todellakaan saa olla syy miksi jättäisit unelmasi tavoittelematta. Kyllä, lukihäiriöiset joutuvat painamaan enemmän töitä, mutta me lukihäiriöiset olemme taistelijoita. Halusin kirjoituksellani nostaa asiaa enemmän tietoisuuteen ihmisille, joilla ei ole lukihäiriötä. Haluaisin, että annatte meille enemmän ymmärrystä ja aikaa sekä lopettaisitte ilkeät kommentit. Me teemme kovasti töitä, mutta välillä me ei vaan huomata virheitämme. Toivoisin ettette myös vertailisi lukihäiriöitä. Jokaisella ongelmat ilmenevät eri alueilla ja eri vaikeustasoisina. Jokainen lukihäiriö on erilainen.

Olen itse hyväksynyt itseni ja lukihäiriöni. Viime vuosina olen ollut avoimempi lukihäiriöni suhteen ja puhunut muille ongelmistani. En ole kuitenkaan halunnut piiloutua tai syyttää lukihäiriötä virheistäni, mutta olen halunnut muilta ymmärrystä ja aikaa. Esimerkiksi japanin suullisissa tehtävissä alussa minulla meni huomattavasti enemmän aikaa tekstien lukemiseen ja kokoamiseen kuin nyt. Joten antakaa minulle vastaisuudessakin hieman pitempi mahdollisuus yrittää. Kiitos.

PS. Poikaystäväi ei ole tarkistanut tätä tekstiäni. Tarkistutan normaalisti suuren osan teksteistäni hänellä, jotta tekstejäni olisi kivuttomampi lukea. Tämän kirjoituksen kohdalla tuntui kuitenkin aidommalta jättää se tälläiseksi. Olen kyllä itse tarkistanut tekstin jo useita kertoja, mutta tiedän että virheitä siellä on edelleen.Tälläinen minä kuitenkin olen. Toivottavasti kielioppi natseille ei aiheutunut liikaa närästystä tästä kirjoituksesta. Haha. En ole kyllä tippaakaan pahoillani, jos teki vähän kipeää.

---

Honestly I'm frustrated that I'm dyslexic. I have to work harder and longer with every task I get. At high school I really felt defective. It felt like I have no right to write anywhere, because I can't product perfect language. Now I have accepted myself and my dyslexia. I'm dyslexic, but I don't suffer about it. I live and work with my dyslexia. I can never be "normal", but that won't stop me.  

I have got mean comments about my dyslexia and I have faced stupid comments in social media. People are joking how my writing is worse than their sister's elementary school stories and how people are stupid or shouldn't have right to live if they can't write properly. First of all you should be proud if your sister or brother write better language than me, because that means they probably don't have dyslexia. Second you're thoughtless and really stupid if you say people are stupid or they should die if they have dyslexia. I'm pretty sure no one wanted to be dyslexic. No one bought this and we would fix this if we could, but we can't. We just have to live with it. So it ain't helping if you're anonymously barking me, it just makes you stupid. 

My main point was that dyslexia is normal in our society. It doesn't make anyone stupid or worthless and it definitely shouldn't be reason why you should stop to trying to achieve your dreams. Yes, dyslexic people need to work little bit harder than others, but hey we're fighters. I also would like to raise awareness among people who are not dyslexic that you should think more what you say. It's easy to say how you didn't see that, why you don't work harder or you're stupid. We work harder, but sometimes we just don't see it. Little language problems won't break your back (if it does...I'm worried). Also please don't compare different dyslexics. Everyone has their own difficulties. 

I have finally accepted myself with dyslexia. Few years I have been more open about my dyslexia. I don't try to hide behind my dyslexia or blame my mistakes on it. I'm trying to raise awareness and patience. It takes a little longer to me understand things, so just give a longer chance. Thanks.  

PS. Didn't made my boyfriend to read this blog post. I usually do that so he would check my mistakes and fix them, but with this post I thought I would make this feel more realistic and probably more painful if you are grammar nazi. Haha. Couldn't help myself. Not sorry though.


No comments